12. joulukuuta 2013, klo 8:29

Taikaolentojenhoito on ehkä mielenkiintoisin kaikista koulun oppiaineista. Tai siis sillä olisi potentiaalia olla, jos sitä opettaisi joku hieman vähemmän uhkarohkea ja katastrofialtis henkilö. Tästä huolimatta – tai siis itse asiassa juuri tästä johtuen – taikaolentojenhoito kuitenkin on koulun siedettävin oppiaine, sillä sen opettaja on suurimman osan ajasta sairaslomalla. Milloin tämä on saanut myrkytyksen jostakin puremasta, milloin katkonut kätensä, tullut raadelluksi tai tallotuksi tai suunnilleen ihan mitä vain. Olipa tämä kerran pudonnut koulun katoltakin yrittäessän houkutella karannutta dirivaakkua takaisin.

Jollain ihmeen kaupalla tänään professori kuitenkin oli töissä ja lähestulkoon ehjänäkin. Olihan tällä käsi paketissa, mutta se nyt oli pientä. Tämä kuitenkin käväisi yleensä sairaalasiiven ulkopuolella vain telomassa itseään lisää. Nyt kuitenkin on taas pitkästä aikaa taikaolentojenhoitoa ja aiheena ovat ilmeisesti hevoskotkat, sillä professori on tuonut teidät koulun pihamaille lähelle Kielletyn metäsn laitaa, jossa käyskentelee aitauksessa lumen keskellä kolme hevoskotkaa.

”Ensimmäinen sääntö!” professori huutaa ja nostaa terveen kätensä etusormen pystyyn, ”hevoskotkia tulee lähestyä kunnioittavasti. Jos joku haluaa tietää, mitä muuten käy, niin minulla on ensi käden kokemusta asiasta eikä se ollut miellyttävää.”

”Toinen sääntö!” professori jatkaa ja nostaa pystyyn toisenkin sormen, mutta pysähtyy sitten niille sijoilleen jääden tuijottamaan jonnekin metsän laitaa. Yksi kerrallaan oppilasjoukonkin päät kääntyvät suuntaa, johon opettaja katsoo ja sinä seuraat esimerkkiä. Metsän reunassa on jokin eläin. Se on hieman hevoskotkia pienempi, mutta sarvekas.

”Poro!” joku oppilaista huudahtaa rikkoen hiljaisuuden ja alkaa kiivas puheensorina. Poro Tylypahkan pihamailla. Ennenkuulumatonta.

”Noh, noh, oppilaat! Ei mitään hätää. Nämähän ovat yleensä ihan ystävällisiä ja kesyjä ja…”, taikaeläintenhoidon professori aloittaa ja astelee varmoin askelin kohti metsänreunassa seisovaa poroa. Tässä vaiheessa sinä ja suurin osa muista oppilaista kuitenkin päätätte paeta paikalta, sillä nämä sanat on kuultu professorin suusta jo aivan liian monta kertaa aiemminkin.