Chinon kanssa keittiössä

Olen nyt sitten päässyt turvallisesti tänne Chinon luokse. Tulin tänne pakoon, koska kaupungissa on erittäin, erittäin kuuma enkä pidä siitä. Täällä on melko paljon viileämpää kuin minun kotonani. Jee!

Nyt kun olen täällä Chinon vieraana, niin ruoanlaitto on luonnollisesti kerrankin hänen kontollaan. Tulin kiinnostuneena seuraamaan hänen ruoanlaittotaitojaan, koska hän aina nauraa minun… ruoilleni (Chinon sanavalinta: ”tekeleille”). Ja selvisi, että kaikki nämä vuodet Chino on täysin aiheettomasti nauranut minun ruoanlaittotaidoilleni! (Vaikka Chino väittääkin ettei sitä voi sanoa aiheettomaksi vain siksi, että hän on itse yhtä huono kuin minä.)

Tänään Chino laittoi iltapalaksi karjalanpiirakoita ja munavoita. Karjalanpiirakat hän lämmitti erittäin onnistuneeksi mikroaaltouunissa, mutta munavoin kanssa oli enemmän ongelmia… Ainakin sain tietää, että Chino osaa maustaa ruokia… suolalla. Kohteliaana ihmisenä luonnollisesti söin kiltisti ensimmäinen karjalanpiirakkani munavoin kanssa, mutta jälkeenpäin totesin, että siinä oli ihan mukavasti suolaa. Johon Chino (joka oli jo syönyt oma piirakkansa kyseisen munavoin kera) totesi: ”Ai oli? En huomannut yhtään!” ja luonnollisesti meni heti maistamaan voitaan, jota puolestaan seurasi toteamus ”Hyi kun kamalaa!”.

Mutta onneksi sen jälkeen Chino lupasi huomenna keittää kalapuikkoja (Minä: ”…?!”) ja haki pakastimesta mustikoita kysyen ”Kai syöt viinimarjoja?” (Minä: ”…joo…?”).

Jos selviän täältä hengissä takaisin, lupaan näyttää ainakin yhden valokuvan Tampereelta. Ja tehdä jotain AM:in remontinkin hyväksi (jos ilma viilenisi edes sen verran, että viitsisin tehdä jotain koneellani..). Ja sen jälkeen minä ja Chino julkaisemme oman ruoanlaitto-ohjelmamme. Odottakaa sitä innolla!

-Caine