8. joulukuuta 2013, klo 15:12
Huispausottelun jälkeinen sunnuntaitaiaamu oli valjennut juuri sellaisissa tunnelmissa, kuin olit odottanutkin. Rohkelikot olivat juhlineet ilmeiseti koko yön, sillä näiden tupapöytä oli ollut aamiaisella epätavallisen hiljainen ja apaattinen. Useimmat tupatoverinsa olivat siirtyneet aamiaisen jälkeen kirjastoon lukemaan loppukokeisiin, mutta sellainen ei kuulu lainkaan omaan tyyliisi vaan sinä suuntaat parhaillaan kohti koulun ulko-ovia. Yöllä oli nimittäin satanut lunta ja joku oli vihjannut, että koulun järvikin oli jotenkin mystisesti jäätynyt. Et pitänyt kovin todennäköisenä, ainakaan ilman pientä taika-avustusta, mutta kannattihan asia nyt käydä varmistamassa.
Lähestyessäsi koulun järveä saat huomata, että se todella taitaa olla jäässä, sillä kaikesta päätellen muutamia oppilaita on jo luistelemassa jäällä. Elleivät nämä olleet kehittäneet keinoa liukua vetten päällä. Pian huomiosi kiinnittää kuitenkin jokin järven rannalla eikä jäällä. Nimittäin kauempana erään kiven takaa pilkistää jotakin punaista. Varmstikaan… ei… Luultavasti joku rohkelikkojen hauska jekku. Et kuitenkaan mahda itsellesi mitään vaan lähdet kulkemaan kohti kiveä. Eihän siitä mitään vahinkoakaan voisi tapahtua. Yrität näyttää mahdollisimman paljon siltä kuin olisit muuten vain kävelyllä etkä suinkaan katsomassa, mitä kiven takana on.
Päästyäsi tarpeeksi lähelle punainen… jokin kuitenkin liikahtaa ja ennen kuin ehdit hädin tuskin silmiäsi räpäyttää näet ihmisenkaltaisen, mutta hyvin pienen, punaiseen pukeutuneen hahmon pinkovan pois kiven takaa ja karkuun. Olet kyllä nähnyt koululla kaikenlaista, mutta nyt joudut pysähtymään hieraisemaan silmiäsi. Et kuitenkaan ilmeisesti näe näkyjä, sillä pian joku järven jäältä osoittaa myös tuota punapukuista olentoa ja lauma oppilaita lähtee jahtaamaan sitä. Silloin sinäkin pinkaiset juoksuun, sillä näithän sinä otuksenen ensimmäisenä. Uutisointioikeudet ovat siis kaikella kunnioituksella kyllä varmasti sinun!
Olento on niinkin lyhytjalkaiseksi melko nopea, mutta nopea olet toisaalta sinäkin ja alat lopulta saavuttaa sitä. Ollessasi viimein kiinniottoetäisyydellä, tee uhkarohkean syöksy. Lumi pöllähtää ja tunnet sormissasi saaneesi otteen otuksesta. Voitonriemuisena nostat kätesi ylös lumen laskeuduttua, mutta kaikkien suureksi pettymykseksesi sormissasi on vain pieni, punainen tupsulla varustettu hiippapipo ja olennosta itsestään ei näy enää vilaustakaan missään.
Etsit muiden oppilaiden kanssa otusta vielä miltei tunnin pihamaalla, mutta se tosiaan on kadonnut kuin tuhka tuuleen, jättäen jälkeensä vain pipon, joka nyt on kaapusi taskussa. Lumisateen jatkuessa suurin osa muista kuitenkin päättää palata sisälle ja niin teet lopulta sinäkin. Et voi kuitenkaan olla miettimättä, oliko olento tosiaan se mikä uskot sen olevan… Mutta mitä se teki järvellä?
Vastalause! Uutisointioikeudet ovat aina ja ikuisesti Luihulehdellä eikä otuksen löytäjällä. Tämä on selkeästi joku rohkelikkojen juoni.