12. joulukuuta 2013, klo 8:29

Taikaolentojenhoito on ehkä mielenkiintoisin kaikista koulun oppiaineista. Tai siis sillä olisi potentiaalia olla, jos sitä opettaisi joku hieman vähemmän uhkarohkea ja katastrofialtis henkilö. Tästä huolimatta – tai siis itse asiassa juuri tästä johtuen – taikaolentojenhoito kuitenkin on koulun siedettävin oppiaine, sillä sen opettaja on suurimman osan ajasta sairaslomalla. Milloin tämä on saanut myrkytyksen jostakin puremasta, milloin katkonut kätensä, tullut raadelluksi tai tallotuksi tai suunnilleen ihan mitä vain. Olipa tämä kerran pudonnut koulun katoltakin yrittäessän houkutella karannutta dirivaakkua takaisin.

Jollain ihmeen kaupalla tänään professori kuitenkin oli töissä ja lähestulkoon ehjänäkin. Olihan tällä käsi paketissa, mutta se nyt oli pientä. Tämä kuitenkin käväisi yleensä sairaalasiiven ulkopuolella vain telomassa itseään lisää. Nyt kuitenkin on taas pitkästä aikaa taikaolentojenhoitoa ja aiheena ovat ilmeisesti hevoskotkat, sillä professori on tuonut teidät koulun pihamaille lähelle Kielletyn metäsn laitaa, jossa käyskentelee aitauksessa lumen keskellä kolme hevoskotkaa.

”Ensimmäinen sääntö!” professori huutaa ja nostaa terveen kätensä etusormen pystyyn, ”hevoskotkia tulee lähestyä kunnioittavasti. Jos joku haluaa tietää, mitä muuten käy, niin minulla on ensi käden kokemusta asiasta eikä se ollut miellyttävää.”

”Toinen sääntö!” professori jatkaa ja nostaa pystyyn toisenkin sormen, mutta pysähtyy sitten niille sijoilleen jääden tuijottamaan jonnekin metsän laitaa. Yksi kerrallaan oppilasjoukonkin päät kääntyvät suuntaa, johon opettaja katsoo ja sinä seuraat esimerkkiä. Metsän reunassa on jokin eläin. Se on hieman hevoskotkia pienempi, mutta sarvekas.

”Poro!” joku oppilaista huudahtaa rikkoen hiljaisuuden ja alkaa kiivas puheensorina. Poro Tylypahkan pihamailla. Ennenkuulumatonta.

”Noh, noh, oppilaat! Ei mitään hätää. Nämähän ovat yleensä ihan ystävällisiä ja kesyjä ja…”, taikaeläintenhoidon professori aloittaa ja astelee varmoin askelin kohti metsänreunassa seisovaa poroa. Tässä vaiheessa sinä ja suurin osa muista oppilaista kuitenkin päätätte paeta paikalta, sillä nämä sanat on kuultu professorin suusta jo aivan liian monta kertaa aiemminkin.

11. joulukuuta 2013, klo 17:25

Tänään ulkona on vallinnut jo aamusta asti melkoinen lumipyry, joten maleskelet koulupäivän jälkeen pitkin käytäviä. Se ei vain ikinä käy vanhaksi, vaikka oletkin ollut koulussa jo monta vuotta. Aina voi löytää jotakin uutta. Tänään kuitenkaan et löydä uutta salakäytävää tai jännittävää huonetta vaan näet toisen kerroksen tasanteelta, miten professori Caine saattelee vierasta, mutta melko tärkeän näköistä miestä etuovista sisälle kouluun. Professori pudistelee lumia tämän viitasta kumarrellen ja pokkuroiden.

”Tiedättehän, että nämä ovat erittäin vakavia syytöksiä”, vierailija sanoo vakavaan sävyyn ja huomaat nyt vasta tämän viitanrinnuksessa komeilevan tunnuksen. Taikaministeriö! Tämäpä kävi mielenkiintoiseksi. Taikaministeriöstä saapuvat vieraat eivät toki olleet koululla täysin ennenkuulumattomia, mutta eivät nämä nyt toisaalta myöskään jokapäiväinen nähtävyys olleet.

”Toki, toki ymmärrämme. Sikshän juuri olemmekin niin… järkyttyneitä”, professori Caine vastaa pudistellen välillä lumia oman viittansakin olkapäiltä.

”Niin… Niin… En sano, että olisitte tehneet sen, mutta… Tiedäthän, nämä täytyy aina tutkia”, taikaministeriön työntekijä sanoo ja rykäisee kuuluvasti.

”Totta kai. Tietysti. Ymmärrämme hyvin. Voitte tutkia aivan rauhassa. Tämä vain… tuli niin yllättäen. Juuri kesken loppukoe- ja jouluvalmistelujen ja kaikkea”, professori selittelee.

Kaksikko suuntaa keskusteluaan melko samaan malliin jatkaen kohti toista kerrosta, mikä pakottaa sinut vetäytymään kauemmas portaiden yläpäästä. Näyttää siltä, että professori johtaa vierailijaa kohti opettajainhuonetta. Sinne sinulla ei oikein ole asiaa, joten varjostaminen taitaa olla melko turhaa. Jäät kuitenkin miettimään, että mistä koulua nyt mahdetaan syyttää… Uskoaksesi huhut sienifarmauksesta oli jo saatu kumottua ellei asiaa sitten olisi nostettu uudestaan esille…

10. joulukuuta 2013, klo 15:51

Laahustat kohti kenen tahansa koululaisen pahinta painajaista eli toisin sanoen rehtorin kansliaa. Et ole itse asiassa ihan varma, miksi sinut on sinne edes käsketty, mutta toisaalta mahdollisia syitä kyllä riittää sen verran, ettei niitä voi laskea edes yhden käden sormilla. Toisaalta onkin ihan mielenkiintoista nähdä, mikä tietty viimeaikaisista tempauksista on vihdoin aiheuttanut tämän kutsun, mutta toisaalta jättäisit kyllä mieluusti tämän vierailun väliinkin…

Saavuttuasi rehtorin kanslian ulkopuolelle huomaat oven olevan auki ja sisältä kuuluu puhetta. Toimittajanvaistosi heräävät välittömästi ja lähestyt ovea niin hiljaa ja huomaamattomasti kuin vain ikinä taidat. Tunnistat toisen äänen melko nopeasti itse rehtori Lawanda Chinoksi ja toinen on ilmeisesti professori Caine. Kun pidätät hengitystäsi, pystyt kuulemaan itse keskustelunkin, joka suorastaan kerjää sivutilaa juorupalstalla.

”Sienet ja hutsunmunat eivät olekaan viime aikoina tuottaneet enää niin hyvin kuin ennen”, professori Caine sanoo ja rehtori vastaa jotakin, josta et aivan saa selvää.

”Mmm, vaikea sanoa… Ehkä yleinen taloudellinen tilanne?” professori jatkaa vielä.

”No, tämän pitäisi kai sitten auttaa melko paljon…?” rehtori kysyy kuulostaen kuitenkin hieman epävarmalta.

”Laskelmiemme mukaan kyllä. Jos kaikki menee suunnitelman mukaan, voimme tienata hyvinkin tässä kuussa kymmenkertaisesti viime kuun hutsunmunamyyntiin verrattuna”, professori Caine puolestaan vakuuttaa.

”Täytyy myöntää, että se oli suunnitelmana toki melko riskialtis, mutta jos tuotto-odotus kerran on noin hyvä, niin…” rehtorin ääni häipyy lauseen loppua kohti kuulumattomiin.

”Kyllä. Tietysti. Onnistuu”, professori Caine vastaa.

”Hienoa. Voit poistua”, rehtori lopulta sanoo. Kyseiset sanat herättävät myös sinut hereille, sillä ne kuulostavat ikävän paljon siltä, että muutaman sekunnin kuluttua professori Caine kävee ulos luokasta ja löytää sinut.

Sinulla ei ole paljoa vaihtoehtoja. Hidas ja hiljainen pako tuskin onnistuu, sillä matkaa näkyvistä katoamisen mahdollisuudelle on hieman liikaa. Toisaalta taas nopea, mutta äänekäs pako puolestaan paljastaa heti, että joku oli luvattomilla asioilla. Päädyt kuitenkin nopean harkinnan jälkeen jälkimmäiseen vaihtoehtoon toivoen, että ehdit pois näkyvistä eikä kukaan voi arvata, että edes olit paikalla.

Ottaessasi kunnon spurtin kohti käytävän loppua, jossa voit kadota näkyvistä, olet ehkä hieman liiankin tietoinen askeltesi kopinasta kivilattialla sekä siitä, miten professori Cainen ääni huudahtaa jotakin juuri kääntyessäsi kulman taakse. Pian kuulet toisetkin juoksuaskeleet takanasi. Ehdit onneksi saada sellaisen etumatkan, että professori tuskin saa sinua kiinni ja onnistutkin koulun sokkeloissa kadottamaan tämän jäljiltäsi. Jäät tasaamaan hengitystäsi erään haarniskan taakse. Ehkä menetkin rehtorin puhutteluun vasta huomenna.

9. joulukuuta 2013, klo 11:58

Kuten suurin osa muustakin koulusta, olet päätynyt iltapäiväsi ratoksi seuraamaan henkilökunnan virkistäytymispäivää, sillä sen takia on peruttu kaikki iltapäivän oppitunnit. Kyseinen päivähän tietystikään ei ollut mikään oppilaille suuremmin mainostettu juhla vaan ennemminkin pienen piirin salaisuus, eli toisin sanoen viimeistään aamuun mennessä siitä olivat tienneet jo nekin puuskupuh-parat, jotka yleensä olivat kaikesta pihalla kuin lumiukot. Loistavinta henkilökunnan virkistyspäivässä oli se, että oppilaiden ei siihen tarvinnut osallistua, mutta henkilökunnalle se ilmeisesti oli lähestulkoon pakollinen ja kirsikkana kakun päällä oli se, että ohjelman oli ideoinut numerologian professori Cheshire.

Huhujen mukaan ohjelmassa oli ulkoleikkejä koulun pihamaalla eikä koulun oppilaiden tärkein tietolähde Luihulehti ollut ilmeisesti pettänyt lukijoitaan tälläkään kertaa, sillä opettajakuntaa oli alkanut valua pihamaille hieman ennen keskipäivää, suurin osa vähemmän innokkaan näköisenä. Nyt paikalla näyttivät oikeastaan olevan jo kaikki lukuunottamatta koulun rehtoria ja tämän oikeaa kättä professori Cainea. Parvekkeella, josta olet valinnut katsella tätä spektaakkelia, kuului muiden oppilaiden kuiskintaa siitä, miten oli melko törkeää tältä parivaljakolta jättäytyä pois koko virkistyspäivästä. Suurin osa porukastahan oli saapunut paikalle ihan vain nähdäkseen rehtorittaren osallistuvan ”pihaleikkeihin”.

Professori Cheshire vaikuttaa kuitenkin erittäin tyytyväiseltä siitä huolimatta, että Chino ja Caine loistavat poissaolollaan. Nainen järjestää parhaillaan muuta henkilökuntaa jonoon ja kipittää sen jälkeen asettelemaan pihalle erikorkuisia puupölkkyjä. Valitettavasti sille parvekkeelle, josta sinä tapahtumaa seuraat, ei kuulu puhe kovin hyvin, joten on vaikea sanoa, mikä tämän leikin idea on. Pian professori Cheshire oli kuitenkin jo solmimassa jonkinlaista sidettä jonossa ensimmäisenä olevan loitsujen opettajan professori von Hamelenin silmille huidottuaan ensin käsillään kohti pölkkyjä. Loitsujen opettaja näyttää epäröivän hetken ja professori Cheshirekin perääntyy muutaman askeleen, mutta lopulta von Hamelen heilauttaa taikasauvaansa ja onnistuu osumaan yhteen pölkyistä, joka lentää kauniissa kaaressa taaksepäin. Muut opettajat eivät taputa ehkä yhtä innokkaasti kuin professori Cheshire, mutta kuitenkin kohteliaasti mukana.

Leikki jatkuu melko samanlaisena, kunnes vuorossa on professori McGregor, joka on ilmeisesti saatu jo kursittua kokoon huispausottelun jäljiltä. Tämä ojentaa kädessään olevan tuliviskipullon – joka näyttää jo varsin tyhjältä – professori Cheshirelle ja sitoo siteen itse silmiensä päälle uhoten selvästi jotain. Tämän jälkeen professori alkaa pyöriä ympäri hurjasti – tai ainakin niin hurjasti kuin pystyi – ja alkoi tämän jälkeen horjuvin askelin heittää loitsuja, mutta aivan vääriin suuntiin. Muu henkilökunta heittäytyi nopeasti maahan välttääkseen loitsun osuman. Sen sijaan pari loitsua osuu läheisiin puihin sytyttäen ne tuleen. Professori Cheshire kiljuu jotain ja parantaja Hayes syöksyy taklaamaan professori McGregoria, joka näytti ottavan vauhtia toiseen kierrokseen ja oppilaat parvekkeella hurraavat innoissaan show’lle.

Parin minuutin päästä ei mitään nähtävää enää oikein ole, sillä professori von Hamelen ja Cheshire ovat saaneet puut sammutettua ja Hayeskin taluttaa parantaja Lowettin kanssa yhteisvoimin McGregoria takaisin kohti koulurakennusta. Henkilökunnan virkistyspäivä ilmeisesti on siltä kertaa ohi.

”Seuraava kertaa odotellessa!” tokaiset vielä muille suunnatessasi itsekin takaisin sisälle kirjoittamaan spektaakkelista ehkä hieman väritettyä versiota lehteen.

8. joulukuuta 2013, klo 15:12

Huispausottelun jälkeinen sunnuntaitaiaamu oli valjennut juuri sellaisissa tunnelmissa, kuin olit odottanutkin. Rohkelikot olivat juhlineet ilmeiseti koko yön, sillä näiden tupapöytä oli ollut aamiaisella epätavallisen hiljainen ja apaattinen. Useimmat tupatoverinsa olivat siirtyneet aamiaisen jälkeen kirjastoon lukemaan loppukokeisiin, mutta sellainen ei kuulu lainkaan omaan tyyliisi vaan sinä suuntaat parhaillaan kohti koulun ulko-ovia. Yöllä oli nimittäin satanut lunta ja joku oli vihjannut, että koulun järvikin oli jotenkin mystisesti jäätynyt. Et pitänyt kovin todennäköisenä, ainakaan ilman pientä taika-avustusta, mutta kannattihan asia nyt käydä varmistamassa.

Lähestyessäsi koulun järveä saat huomata, että se todella taitaa olla jäässä, sillä kaikesta päätellen muutamia oppilaita on jo luistelemassa jäällä. Elleivät nämä olleet kehittäneet keinoa liukua vetten päällä. Pian huomiosi kiinnittää kuitenkin jokin järven rannalla eikä jäällä. Nimittäin kauempana erään kiven takaa pilkistää jotakin punaista. Varmstikaan… ei… Luultavasti joku rohkelikkojen hauska jekku. Et kuitenkaan mahda itsellesi mitään vaan lähdet kulkemaan kohti kiveä. Eihän siitä mitään vahinkoakaan voisi tapahtua. Yrität näyttää mahdollisimman paljon siltä kuin olisit muuten vain kävelyllä etkä suinkaan katsomassa, mitä kiven takana on.

Päästyäsi tarpeeksi lähelle punainen… jokin kuitenkin liikahtaa ja ennen kuin ehdit hädin tuskin silmiäsi räpäyttää näet ihmisenkaltaisen, mutta hyvin pienen, punaiseen pukeutuneen hahmon pinkovan pois kiven takaa ja karkuun. Olet kyllä nähnyt koululla kaikenlaista, mutta nyt joudut pysähtymään hieraisemaan silmiäsi. Et kuitenkaan ilmeisesti näe näkyjä, sillä pian joku järven jäältä osoittaa myös tuota punapukuista olentoa ja lauma oppilaita lähtee jahtaamaan sitä. Silloin sinäkin pinkaiset juoksuun, sillä näithän sinä otuksenen ensimmäisenä. Uutisointioikeudet ovat siis kaikella kunnioituksella kyllä varmasti sinun!

Olento on niinkin lyhytjalkaiseksi melko nopea, mutta nopea olet toisaalta sinäkin ja alat lopulta saavuttaa sitä. Ollessasi viimein kiinniottoetäisyydellä, tee uhkarohkean syöksy. Lumi pöllähtää ja tunnet sormissasi saaneesi otteen otuksesta. Voitonriemuisena nostat kätesi ylös lumen laskeuduttua, mutta kaikkien suureksi pettymykseksesi sormissasi on vain pieni, punainen tupsulla varustettu hiippapipo ja olennosta itsestään ei näy enää vilaustakaan missään.

Etsit muiden oppilaiden kanssa otusta vielä miltei tunnin pihamaalla, mutta se tosiaan on kadonnut kuin tuhka tuuleen, jättäen jälkeensä vain pipon, joka nyt on kaapusi taskussa. Lumisateen jatkuessa suurin osa muista kuitenkin päättää palata sisälle ja niin teet lopulta sinäkin. Et voi kuitenkaan olla miettimättä, oliko olento tosiaan se mikä uskot sen olevan… Mutta mitä se teki järvellä?

7. joulukuuta 2013, klo 12:06

Vastoin kaikkia odotuksiasi onnistuit jotenkin selviämään eilisistä tanssiaisharjoituksista ja nyt on vihdoin saapunut se päivä, jota koko koulu – tai ainakin reilusti yli puolet koulusta – on odottanut jo viikkoja. Kyseessä on nimittäin syyskauden viimeinen huispausottelu, joka käydään tänä vuonna Rohkelikon ja Luihuisen välillä. Sen lisäksi, että luonnollisesti huispausta on aina mukava seurata, päivä on hieno myös siitä syystä, että se ehkä viimein saattaa päätökseen sen molemminpuolisen nälvimisen, solvaamisen ja nyrkinpuimisen, jota rohkelikkojen ja luihuisten välillä on nähty jo viikkoja. Molemmat tuvat ovat täysin varmoja voitostaan.

Istut oman tupasi katsomossa odottamassa alkavaa ottelua tähyillen samalla opettajien katsomoon, jossa professori Caine sekä rehtori istuvat hieman kauempana muista opettajista käyden selvästi jonkinlaista keskimääräistä salaisempaa keskustelua, ainakin päätellen siitä, miten rehtori vähän väliä vilkuilee muita opettajia. Näistä ei kuitenkaan näytä olevan juuri vaaraa, sillä lennon ja huispauksen opettaja professori Castillo on jo huispauskentällä valmiina tuomaroimassa ottelua, professori Cheshire puolestaan selittää parhaillaan hurjasti käsillään huitoen jotakin parantaja Hayesille sekä professoreille Skybird, Hamelen ja Park, jotka selvästi yrittävät näyttää siltä kuin kuuntelisivat. Parantaja Lowett kaivelee jostakin katsomon alta jäätelöpurkkeja professori Westille, jonka vatsa näyttää siltä, ettei tämän kannattasi syödä enää lusikallistakaan jäätelöä. Professori McGregor taas kumoaa katsomon eturivissä tavoilleen uskollisena tuliviskipullon sisältöä kurkkuunsa.

Yhtäkkiä ilmaa halkovasta tyttöjen kirkumisesta päättelet, että Luihuisen huispausjoukkue on taitanut saapua kentälle. Kääntäessäsi katseen pois henkilökunnan katsomosta huomaat olevasi oikeassa. Luihuisen tupajoukkue astelee parhaillaan kentälle ja monet tytöt katsomossa ovat katsoneet asiakseen muistaa joukkueen etsijää Darian Bringhamia kiljumisen lisäksi joulun kunniaksi myös joillakin pienillä lahjoilla, kuten eräillä nimeltämainitsemattomilla vaatekappaleilla sekä ruusuilla. Joukkueen pienikokoinen lyöjä puolestaan huitoo mailallaan kentälle lentäviä lahjoja minkä kerkiää. Darian itse ei näytä olevan kovin millänsäkään näistä huomionosoituksista vaan tyytyy vain hymyilemään hurmaavasti ja vilkuttamaan katsomoihin.

Rohkelikon joukkuessa ei ehkä ole Bringhamin mittaista vetonaulaa, mutta saa sekin aikamoiset suosionosoitukset – ainakin rohkelikoilta, joista miltei joka toisen kaavunrintamuksessa komeilee ”Roy oot mun idoli” -tekstiä välkkyvä punainen pinssi. Tietolähteidesi mukaan tässä ottelussa on kiinni tällä kertaa paljon muutakin kuin vain ottelun voitto tai häviä, sillä rohkelikkojoukkueen Roy Whittemore on lyönyt vedon, jonka mukaan hänen täytyy kosia professori McGregoria, jos Rohkelikko häviää ottelun. Ei tietenkään ole sanottua, että poika tekisi sen, vaikka häviäisikin, mutta toisaalta itse henkilökohtaisesti olet pitänyt Whittemorea aina sanojensa mittaisena miehenä.

Ottelu itsessään sujui varsin tyypillisissä merkeissä ottaen huomioon, että kyse oli Luihuisen ja Rohkelikon välisestä ottelusta. Pieniltä sääntörikkomuksilta ja pelaajien väliseltä lähikontaktilta ei siis vältytty, mutta kukaan ei myöskään katkonut luita. Paitsi professori McGregor, joka sammui kesken pelin ja putosi katsomosta murtaen toisen kätensä ja ilmeisesti kaksi kylkiluuta. Peli itsessään päättyy valitettavasti Rohkelikon täpärään voittoon, joten Whittemoren kosintaa ei varmaankaan tulla näkemään. Sen sijaan voidaan olla melko varmoja siitä, että poika järjestää voitonjuhlien kunniaksi tänä iltana jotain muuta ohjelmaa…

6. joulukuuta 2013, klo 13:37

Jo kauan etukäteen kammoamasi päivä oli lopulta saapunut, vaikka olitkin parhaasi tehnyt sen estämiseksi. Et kuitenkaan saanut tartutettua flunssaa professori Chesireen etkä parantaja Hayesiin. Myös muut suunnitelmasi, joihin oli lukeutunut muun muassa ”työtapaturmia”, pinnauspurtavia ja muita ehkä hieman epäeettisiä keinoja, olivat epäonnistuneet. Tästä ei päässyt enää mihinkään. Sinun olisi pakko osallistua joulutanssiaisharjoituksiin.

Päivän oppitunnit yhdestä eteenpäin on peruttu harjoitusten takia, mutta se ei paljon lohduta sinua, sillä olisit jopa mieluummin istunut vaikka koko loppuillan taikuuden historian tunnilla kuin ollut täällä. Vaikka professori McGregor tuntuikin päivä päivältä haisevan vain enemmän vanhalle viskille ja vaikka muiden oppilaiden kuorsaus häiritsikin omia uniasi.

Kaikki koulun oppilaat oli kerätty tanssiharjoituksia varten Suureen Saliin, josta tavalliset tupapöydät oli siirretty jonnekin, jotta tilaa riittäisi tanssimiselle. Jättäydyit tahallasi joukon perälle, jotta voisit mahdollisesti vaikkapa välttyä tanssimiselta kokonaan. Luokan edessä professori Abigail selittää innoissaan jotakin, mitä et oikein välittäisi kuunnella. Puhe tuntuu välillä liittyvän joulutanssiaisiin, välillä taas henkilökunnan tuleviin pikkujoulujuhliin tai professorin kummin kaiman pikkuserkkuun tai jotakin muuta vastaavaa.

Rukouksistasi huolimatta professori Cheshire ei kuitenkaan unohda sinua jotenkin mystisesti seinänvierustalle vaan jakaa koko suuren oppilasjoukon pareihin. Sinä saat pariksesi jonkun korpinkynnen, jota et muista nähneesi koululla ikinä. Tyyppi itse puolestaan haisee siltä kuin ei olisi nähnyt suihkua ikinä. Lähellänne olevatkin muutkin parit pyörähtelevät valssin askelin koko ajan kauemmas teistä, kunnes näyttää siltä kuin te kaksi olisitte juhlien pääpari, sillä olette keskilattialla muiden tanssahdellessa ringissä ympärillänne – mutta hyvän matkan päässä.

Ikuisuudelta tuntuneen ajan jälkeen musiikki vihdoin lakkaa ja saat hyvän syyn irroittautua paristasi, noin salin toiselle puolelle saakka. Nimenhuutohan on jo tehty, joten paikalta voinee haihtua vain vaivihkaa karkuun. Avaat helpottuneena Suuren Salin oven ja livahdat aulaan vetäen oven perässäsi kiinni mahdollisimman hiljaa. Aulassa sinua odottaa kuitenkin mitä omituisin näky. Sellainen, joka päihittää senkin, kun muutamat Rohkelikot – japanilaisvaihtari Kamiyama etunenässä – yrittivät järjestää striptease-esityksen taikuuden historian tunnilla.

Koulun aulaan johtava ulko-ovi on auki ja rehtori Chino raahaa siitä parhaillaan sisään säkkiä, jossa on jotakin pientä, joka sätkii ja potkii ja pitää jonkinlaista vaimeaa, ehkä hieman mylvintää muistuttavaa ääntä ja tämän perässä seuraa koulun toinen parantaja Jason Lowett.

”Pitäisiköhän meidän viedä se-” rehtori aloittaa sanomaan jotakin Lowettille, mutta keskeyttää sitten lauseensa äkätessään yhtäkkiä sinut Suuren Salin ovelta. Naisen kasvot valahtavat ensin hetkeksi järkyttyneen kalpeiksi, kunnes tilalle nousee tavanomainen ärtymys. Tämä tyrkkää säkin hieman kalpeannäköisen parantajan kontolle ja lähtee sinua kohti.

”Mitä tämä on olevinaan?! Eikö sinun pitäisi olla tanssiaisharjoituksissa?” rehtori raivoaa lähestyessään sinua. Sinä puolestasi taas peräännyt kohti ovea. Tähyilet sivuillesi ja laskelmoit mahdollisuuttasi livistää karkuun, mutta toteat ne varsin huonoiksi. Vaihtoehdoiksi jäävät siis vain tanssiharjoitukset tai rehtori… Selkäsi koskettaessa Suuren Salin ovea lasket kätesi ovenkahvalle. Tanssiaisharjoitukset ovat kamalat, mutta valitset ne kuitenkin silti koska tahansa mieluummin kuin rehtorin vihan. Niinpä painat ovenkahvan alas ja pujahdat takaisin Saliin yhtä salakavalasti kuin sieltä hetkeä aiemmin häivyitkin.

5. joulukuuta 2013, klo 14:44

Kotitalouden oppitunneilla on valloillaan sellainen joulupiparihelvetti ettei pahempaa menoa ole varmaan nähtykään sitten vuoden 1612 suuren maahiskapinaan – ainakaan, mikäli professori McGregorin ”silminnäkijöhavaintoihin” on uskominen. Ja miksipä ei olisi, professorihan on kuitenkin asiantuntija sellaisissa asioissa! Joka tapauksessa kulutit tällä hetkellä oppituntiasi enimmäkseen pöytäsi alle maastoutuneena piparkakkutaikinan lennellessä ympäri huonetta.

Piilopaikastasi seuraat, miten eturivissä istuvista japanilaisista vaihto-oppilaista toinen yrittää rakentaa parhaillaan koulun pienoismallia piparkakkutakinasta toisen syödessä vaivihkaa rakennelmasta taikinaa aina, kun toinen ei katso. Kaksikon kotitaloustunnit olivat aina olleet keskimääräistä jännittävämpiä. Muistat ainakin, miten tyttö oli ilmestynyt kerran tunnille mukanaan valmis annos Pekingin ankkaa. Tämän parivaljakon sekä erään Rohkelikkoon sijoitetun miespuolisen… tapauksen johdosta olet tullut jo aikaa sitten siihen tulokseen, ettet ikinä tahdo päätyä Japaniin.

Ikävä kyllä nämä mietteet saavat keskittymisesti herpaantumaan ja tunnet poskeesi lämähtävän jotain kylmää ja tahmeaa. Ja aivan totta: kuorit pian poskeltasi irti jonkin etäisesti ihmistä muistuttavan piparkakkutaikinalätyn yrittäen tähyillä, mistä se tuli. Jossain luokan perällä oven lähellä virnistelee Luihuisen idioottikaksikko, joista toisella on molemmissa käsissään raaka piparkakku-ukko ja toinen tunkee vastaavanlaisia kitaansa kaksin käsin. Heität omassa kädessäsi olevan piparkakku-ukon takaisin tähdäten suoraan suuremman massan omaavan pojan otsaan.

Tähtäykseksi oli kyllä moitteeton, mutta valitettavasti professori Cainen ajoitus sen sijaan onneton sillä juuri kun piparikakku-ukko olisi läsähtänyt luihuissankarin otsaan, luokan ovi aukeaa peittäen pojan – tai ainakin niin suuren osan tästä kuin nyt mahtuu oven taakse – ja piparkakku tarttuu oveen. Luokkassa vallinnut piparkakkusade loppuu kuin seinään ja huoneeseen vajoaa hiljaisuus, jota halkoo vain oven takaa kuuluva äänekäs röyhtäisy sekä sitä seuraava kaksiääninen höhötys.

”…hurmaavaa, herra Brock”, Luihuisen tuvanjohtaja toteaa kuivasti ja suuntaa sitten kohti luokan etuosassa olevaa kotitalouden opettajaa.

”Oletteko saaneet valmistettua sen, mistä puhuimme aamulla…?” professori Caine kysyy katsellen hieman epäileväisenä luokassa vallitsevaa kaaosta ja erinäisissä paikoissa lojuvia piparkakkutaikinan paloja. Kotitalouden opettaja kuitenkin hakee jostakin varastohuoneen uumenista koulun taikaliemien professorille hopeanvärisellä kuvulla peitetyn lautasen.

Professori Caine ottaa lautasen vastaan ja suuntaa takaisin ovelle antaen katseensa kiertää vielä kerran luokan ympäri ennen kuin irrottaa ovessa olevan piparkakkutaikinaläntin ja laittaa kaapunsa taskuun.

”Jatkakaa”, mies toteaa ennen kuin sulkee oven jäljessään.

4. joulukuuta 2013, klo 00:28

Heräät keskellä yötä omasta pylvässängystäsi tupasi makuusalissa. Katselet hetken ympärillesi silmiäsi hieroen. Salissa on täysin hiljaista, kunnes yhtäkkiä ilmaa halkoo viereisen pylvässängyn verhojen takaa kantautuva kuorsaus. Sinua ei jaksa oikein nukuttaa enää, joten päätä jaloitella hieman. Nouset varovasti ylös sängystäsi ja astelet hiljaa oleskeluhuoneeseen. Kuten odottaa saattaa, se on tyhjänä. Takassa palaa kuitenkin rauhallinen taikatuli.

Kävelet ikkunalle ja katselet hetken aikaa ulos. Siellä on varsin pimeää, mutta kun silmäsi tottuvat hämärään, alat hahmottaa puita ja muita tuttuja muotoja. Ihmisiä pihamaalla ei tietenkään näy, sillä tähän aikaan sentään kaikki ovat jo nukkumassa. Yhtäkkiä kuitenkin havaitset silmäkulmastasi jotakin kirkkaanpunaista pihamaalla. Aivan selvästi! Siinä se on, lähellä järveä! Kun räpäytät kerran silmiäsi, se on kuitenkin jo kadonnut.

Kirkkaanpunaista…? Mielelläsi pyörivät hetken jouluiset ajatukset eräästä hyvänsuovasta mieshahmosta, joka tuo jouluna lahjoja sekä hänen apulaisinaan toimivista pienistä, ihmisenkaltaisista olennoista ja eräästä nimeltämainitsemattomasta punakuonoisesta sarvellisesta hirvieläimestä, mutta päätät kuitenkin työntää ne pois mielestäsi. Tonttuja tylypahkan pihamaalla? Niin varmaan. Kyllä sentään Korvatunturillakin varmaan jo tiedetään, että tästä koulusta on täysin turhaa etsiä kilttejä lapsia.

Tuijotat vielä hetken pihamaalle, mutta et enää havaitse siellä minkäänlaista liikettä – tai välähdyksiä punaisesta nutusta. Mielesi taisi tehdä sinulle tepposet ja oletkin varsin valmis hyväksymään sen selityksen suunnatessasi takaisin kohti makuusaliasi. Sinne on helppo löytää pimeässäkin, koska tupatoverisi kuorsaus kantaa kauas.

3. joulukuuta 2013, klo 11:13

Vilkaiset kelloasi odotellesasi kaveriasi kolmannen kerroksen käytävällä vessojen ulkopuolella. Myöhästytte pian taikuuden historian tunnilta, jos kaverisi ei pidä kiirettä. Ei sillä, että se sinua hirveästi haittaisi, mutta tuvanjohtajasi ei ole viime aikoina oikein arvostanut comboa, joka sinulle on alkanut myöhästymismerkinnöistä muodostua. Niinpä lyöt pari kertaa nyrkillä vessan ovea ja kehotat kaveriasi pistämään vauhtia touhuihinsa.

Pomppaat säikähdyksestä askeleen taaksepäin, kun kaverisi vastaa kovalla ryhmähdyksellä. Olet jo aikeissa mennä katsomaan, mitä tapahtui, kun tajuat, että ääni ei kuulunutkaan vessasta vaan nurkan takaa käytävältä. Siirryt vaivihkaa lähemmäs kulmaa ja kurkistat varovasti käytävään. Yllätykseksesi näe koulun rehtorin sekä professori Cainen ja lattialle levinneen kirjapinon. Rehtori keräilee kirjoja selvästi ärtyneenä professorin yrittäessä auttaa häntä.

”Mistä sinä tuollaista edes keksit? Tuo on… on… törkeää!” rehtori änkyttää selvästi tuohtuneena. Et kuule mitä professori siihen vastaa, mutta kaksikon saatua kerättyä kirjapinon mies sanoo jotain ja nyökkää kohti viereistä luokkaa, johon molemmat katoavat sulkien oven perässään. Kuinka jännittävää! Hiivit varovasti kohti ovea, jotta voisit salakuunnella paremmin. Tästä on tulossa selvästi kuukauden paras juoru…

Jo toisen kerran lyhyen ajan sisällä hypähdät ilmaan vasten tahtoasi, kun joku laskee kätensä olkapäällesi.

”Mitä oikein teet? Mennäänkö sitten?” vessassa ollut kaverisi kysyy, kun käännyt ympäri, valmiina mahdollisesti lyömään hyökkääjääsi, jos tarve vaatii. Lasket kuitenkin nyrkkisi nähdessäsi tutut kasvot. Ennen kuin ehdit esittää vastalauseita, kaverisi raahaa sinua jo kohti taikuuden historian luokkahuonetta. Luot vielä viimeisen, kaihoisan katseen kohti luokkahuoneen suljettua ovea ja luultavasti myös parasta skuuppiasi – jota et nyt tule saamaan. Onneksi voit aina tuon yhden lauseenkin perusteella kirjoittaa uutisesi… Lukijasi eivät onneksi ole turhan vaativia juttujen todenperäisyyden suhteen.